Äh. Kummallinen suhde! Ollaan seukattu nyt noin 2 kuukautta ja poikaystävä on silti vieläkin ihan ku joku tuntematon, en oikeestaan tiiä siitä mitään. Ei olla tultu mitenkään läheisiks, vaan ollaan ku kaks tuttua toisillemme. En tiedä oikeestaan mitään siitä. Jos joku kysyis sen lempiruokaa, -väriä, -kirjaa tai -TV-ohjelmaa, en osais vastata. En oo vielä ees käyny sen luona. Ehkä oon turhan hätänen, ehkä tässä vaiheessa ei vielä pitäiskään tuntea toista kovin hyvin.. Aikasempi poikaystävä vaan oli jotenkin läheisempi heti alussa..

Yhessä vaiheessa se piti paljonkin yhteyttä muhun. Lähetteli viestejä ja kyseli kuulumisia melkeen kokoajan. Ilmeisesti koitti luoda jotain läheistä sidettä, mutta mä en oikeen antanu vastakaikua. En ite koskaan soittanu sille, vaan odotin että se ottaa yhteyttä. Ehkä se sitten kyllästy, koska enää ei juurikaan viestitellä tai soitella, eikä edes messengerissä enää jutella. Tuntuu siltä että ei ois mitään puhuttavaa. Ehkä meillä ei ookkaan.

Tuntuu, että se ei enää haluais seurustella mun kanssa. Ihan kun se etääntyis vielä entisestään. Jotenkin sen seurassa ei oo luontevaa ja ollaan jotenkin hämillämme molemmat aina. Sellasta alku-ujoutta. Saako sitä olla vieläkin?

En oo enne pitäny itteäni kauheen mustasukkasena, enkä oikeestaan pidä vieläkään. Kuitenkin mua ärsyttää, kun se kännissä flirttailee muille naisille. Ja oikeestaan selvänäkin se on jotenkin kauheen "miellyttävä" muille naisille. Tai sitten oon vainoharhanen. Oon kuullu jotain juttuja, että se oli ennen joku kauhea naistenmies! Yritti kaikkia ja montaa naista samaan aikaan. Mutta eipä tainnu kyllä ketään ikinä saada. Anto itestään ehkä liian vonkuvan kuvan. Enpä sitten tiiä voiko tollasesta käytöksestä antaa "naistenmies"-leimaa. 

Toivon oikeesti, että nyt tä meidän suhde lähtis jotenki pyörimään.. Päästäis tästä ujoudesta eroon ja rakastuttais toisiimme oikeesti.